45 postcrossaajaa kokoontui yhdistyksen järjestämään miittiin Raumalla huhtikuun viimeisenä viikonloppuna. Yhdistyksen tavoitteena on järjestää miittejä eri puolella Suomea, ja Rauma onkin toistaiseksi läntisin paikka manner-Suomessa missä on miittailtu yhdistyksen toimesta. Eikä järjestäjiä – ja tuskin osallistujiakaan – yhtään haitannut se, että Raumalta löytyy myös upea Vanha Rauma, yksi Suomen harvoista Unesco WHS-kohteista.
Miittipäivä käynnistyi kevätkokouksella, jossa hyväksyttiin yhdistyksen viime vuoden tilinpäätös ja myönnettiin hallitukselle vastuuvapaus. Runsaan lounaan jälkeen päästiin itse asiaan eli miittikorttien kirjoittamiseen ja leimaamiseen. Posti oli järjestänyt lisäjännitystä monelle osallistujalle, kun miittikortit tulivat postilaatikoihin vasta päivää paria ennen miittiä, jos silloinkaan. Kukaan ei kuitenkaan jäänyt kokonaan ilman tapahtuman omia kortteja, koska tapahtumapaikalla niitä riitti kaikille halukkaille ostajille.
Kaupan oli myös Korttien Talon kortteja, joita sai penkoa mielin määrin. Vaikka kotona olisi kuinka paljon kortteja ennestään niin aina mahtuu joukkoon muutama. Kyllä sitä aina jonkun syyn keksii miksi ostaisi lisää. Minna Lehväslaiholla oli myös pieni myyntipiste, mistä sai ostaa hänen hienoja ja värikkäitä korttejaan. Korttien kierrätyspöydässä oli myös vilkasta ja moni toiselle ylimääräinen kortti löysi uuden omistajan.
Pientä vaihtelua korttien kirjoittamiseen antoi postcrossing-bingo. Aivan vääriä maiden koodeja kuulemma huudeltiin, kun ei osallistujien bingolapuista löytynyt. Lopulta oikeat rivit löytyivät ja pienet palkinnot vaihtoivat omistajaa. Välissä taas korttien kirjoittelua ja miittikirjojen täyttöä, jonka jälkeen oli arpajaisten vuoro.
Muutama tunnin vierähdettyä oli ensimmäisten aika jättää mukava seura ja suunnata kotimatkalle.
Ilta jatkui ravintola Wanhan Rauman Kellarissa niiden kanssa, jotka jäivät Raumalle yöksi. Ruoka oli oikein hyvää ja seura mitä mainioin.
Sunnuntaina 17 meistä osallistui opastetulle Vanhan Rauman kierrokselle. Huomasimme, kuinka paljon enemmän saa itselle uudesta paikasta irti kun joku osaa kertoa paikan historiasta. Tunnin kävelyn jälkeen kiitimme opasta ja muutamat ryntäsivät heti merkki- ja korttiostoksille Vanhalle Raatihuoneelle. Ei niitä kortteja näköjään voi liiaksi olla. Ostosten jälkeen kolotti kahvihammasta ja löysimme oikein mukavan kahvilan, jossa suolaiset ja makeat pikkupurtavat täyttivät vatsamme. Reissuun tyytyväisinä olikin sitten kotimatkan aika.
Iso kiitos Raumalle. Nähdään taas.
Teksti: Tarja Björkqvist (candyqueen) ja Marit Fjäder (Vivalditha)
Kuvamuistoja Kevätmiitistä
