Minna Lehväslaihon korteissa näyttää tapahtuvan kaikenlaista. On kuin taiteilija olisi sukeltanut keskelle jotain riemukasta tapahtumaketjua, jonka ympärille voisi hyvinkin kehittää tarinan. Ei ole siis ihme, että taiteilija Minna Lehväslaiho haaveilee myös tekevänsä lastenkirjoja. Kuvissa on itsessään tarinoita – löytyy ilakoivia kettuja, maailmaa ihmetteleviä pöllöjä ja taloja, joissa tapahtuu kaikenlaista. Kuvat ovat täynnä kaikenlaista mukavaa, jo joiden katseluunkin voi käyttää paljonkin aikaa.
Minna Lehväslaihon kuvittamia postikortteja
– Kun olin lapsi, minun mummulla oli eteisessä täytetty huuhkaja, joka oli ihana mutta pelottava ja näytti yksinäiseltä. Mietin, minkälainen sen elämä olisi jos sillä olisi ystäviä, ja piirsin sille ystäviä. Kiinnostuin muutenkin pöllöistä ja piirsin niitä jo lapsena. Yhdessä Korttien Talon vuonna 2017 julkaistussa kortissa on tämä huuhkaja. Ketut on ihania ja olisin halunnut lapsena itselleni ketun. Meidän mökki oli Tuuloksen Kettulassa ja olen lapsesta tähtien yrittänyt nähdä siellä kettuja, mutta en ole vielä onnistunut. Paletin Laaksot asuvat meidän lähellä ja Veera on nähnyt kettuja, joten en meinaa luovuttaa.
– Minä halusin lapsena vaikka mitä eläimiä ja sainkin niitä aika paljon. Minulla oli jopa lemmikkikärpänen jonka nimi oli Daniel. Minulla oli ihania lastenkirjoja, mutta ehkä tärkein lapsuuden kirja oli maatalousoppikirja nimeltä Kotieläinoppi 2. Sain sen 9-vuotiaana. Opin sen avulla esimerkiksi suunnittelemaan eläimille navettoja ja muita asumuksia — ja piirrän niitä edelleen kortteihinkin. Olisin halunnut possun, mutta me asuttiin kaupungissa joten en saanut. Siinä minun kirjassa kerrottiin myös siipikarjasta ja ajattelin että kana olisi sopivan pieni kaupunkikotiin. Suostuttelin pikkusiskoni väittämään meidän vanhemmille että sen lempieläin oli kana, kun ajattelin että se auttaisi meitä saamaan kanoja. Ei me saatu kanoja, mutta jatkoin kanojen ja kainaloiden piirtämistä. Ostin itselleni possun kun asuin Englannissa. Kun asuimme perheen kanssa Afrikassa, meillä oli kahden vuoden aikana yli sata orpoa pentua, mutta tällä hetkellä meillä on vain neljä koiraa ja kuusi kissaa. Piirrän meidän kissoja usein kortteihin, mutta jostain syystä en meidän koiria.
Minna Lehväslaihon tie korttitaiteilijaksi ei ole ollut ihan tavanomainen. Lehväslaihon lapsuudenkodissa harrastettiin kulttuuria monipuolisesti ja perheen ystäväpiiriin kuului lukuisia taiteilijoita, joten lapset uppoutuivat taiteen maailmaan jo varhain. Minnan lääkäri-isä kirjoitti vapaa-ajallaan kirjoja kuvittaja Rudolf Koivusta, ja Minnakin piirsi ensimmäiset korttinsa pienenä tyttönä, jolloin kortteja piti piirtää paitsi omaksi iloksi myös viesteiksi parhaalle ystävälle naapuriin. Piirtely jatkui, mutta Minna ei hakeutunut koulun päättyessä opiskelemaan taiteita vaan luonnontieteitä. Biokemian opiskelu johti tutkijan uraan ja töihin ulkomaille.
Minna asui perheensä kanssa ensin lähes kymmenen vuotta Englannissa ja jatkoi sieltä Etelä-Afrikan kautta Saudi-Arabiaan. Ulkomailla kului lähes 20 vuotta tieteen parissa, kunnes sattuma puuttui peliin: Minnalle tarjoutui mahdollisuus toimia kuvaamataidon opettajana ala-asteella. Taide otti omansa, kun Minna koki konkreettisesti oppilaiden kanssa työskennellessään kuinka tärkeää taide oli lasten henkiselle hyvinvoinnille. Opettajajakson jälkeen paluu laboratorioon ja tutkijan työpöydän ääreen ei enää houkutellut, vaan Minna Lehväslaiho päätti muuttaa suuntaa ja näin biokemististä tuli täysipäiväinen taiteilija. Tähän murrokseen osui myös paluu Suomeen vuonna 2014. Minna kutsuttiin samana vuonna Iittalan naivistinäyttelyyn ja sitä kautta seurasi kutsut ulkomaisiin näyttelyihin ja Väinölän naivistinäyttelyyn Varkauteen. Pian tämän jälkeen Minnalle ehdotettiin postikorttien tekemistä Paletille.
Minna luonnostelemassa kuvitusta
Taiteilijana Minna Lehväslaiho luetaan siis naivisteihin – taiteilijoihin jotka tekevät taidetta ilolla ja riemulla taiteen säännöistä piittaamatta. Hänen töitään pääseekin ihailemaan paitsi postikorteissa myös naivistien näyttelyissä eri puolilla maailmaa. Minna osallistuu tänä kesänä jo viidennen kerran Taidekeskus Väinölän kesänäyttelyyn, johon Suomen postcrossingyhdistys tekee kevätretken 25.5.2019.
– On paljon taiteilijoita joiden takia minusta tuli taiteilija. Yksi heistä on meidän perheystävä Seija Juva, joka on naivisti/kuvittaja. Sain lapsena lahjaksi Seijan maalauksen ja se on rakkain tauluni. Paletin kuvittaja Sinikka Hautamäki myös meidän perheystävä ja Sinikka itseasiassa esitteli minun maalaukset Paletille. Kirjojen kuvitukset olivat minulle tärkeitä kun olin lapsi, ja ovat edelleen. Minuun ovat vaikuttaneet eniten Ilon Wikland (Veljeni Leijonamieli), Garth Williams (Lotta ystäväni & Valkoinen pupu ja musta pupu), Ezra Jack Keats (Pepen ensilumi) — ja se porukka joka kirjoitti Kotieläinoppi 2:n.
– En yleensä suunnittele töitä etukäteen. Jotkut kirjailijat kirjoittavat saadakseen selville mitä niillä on kerrottavaa, ja minä usein maalaan samasta syystä. Jouduin olemaan tiedemaailmassa niin suunnitelmallinen, että nyt nautin luomisen vapaudesta ja siitä, että minun ei tarvitse suunnitella. Minun UNICEFin korteissa on taloja ja tonttuja. Kun teen UNICEFin maalauksia, piirrän ensin talot, ja maalaan sen jälkeen taivaan talot. Vasta tässä vaiheessa tiedän mikä maalauksen tarina on, eli minkälaisia hahmoja maalaukseen tulee ja mitä ne tekevät.
On pakko kysyä myös pyykkinarusta, tunnistettavasta elementistä, joka esiintyy useammassa Minnan kuvituksessa.
– Piirsin 3-vuotiaana piirustuksen nimeltä onnellinen kana. Minua harmitti että kanat eivät osanneet lentää, joten se minun kanani oli onnellinen koska se osasi lentää pilvien yläpuolella. Pyykkinaruidea lähti myös ensin kanasta, eli halusin että kanat voisivat tehdä jotain hauskaa. Jos eivät osaa lentää, niin voisivat ainakin keikkua korkealla pyykkinarulla. Tykkään myös pyykkinarukuvista sen takia, että niissä näkyy se, että arkipäivän askareet voi olla hauskoja.
Kuvittamisen omat vuodenajat
Korttien tekeminen on Minna Lehväslaiholle erittäin mieleistä. Korttikuvitusten aihepiirit ovat paljon laajemmat kuin seinälle tarkoitetun taiteen, joten korttitaiteilija saa maalata paljon sellaista jota muut taiteilijat joutuvat välttelemään, kuten esimerkiksi joulu-, pääsiäis-, tai Halloweenkuvia.
Minna kutsuttiin Paletin postikorttitaiteilijaksi vuonna 2015. Paletin kautta kortteja julkaistaan myös UNICEFille, Korttien Talolle ja Suomen Punaiselle Ristille. Kuvittamisen ja kortin julkaisun välillä kuluu yleensä puolitoista vuotta, joten Minna kuvittaa kesäkortit talvella ja joulukortit kesällä. Tämä sopii kuvittajalle hyvin, koska aiheeseen on hyvä saada vähän etäisyyttä. Lumimaisemia on Minnan mukaan vielä hauskempaa maalata lämpimällä säällä kuin kylmällä ja joulukortteihinkin löytää ehkä vielä helpommin aitoa tunnelmaa silloin, kun maalausympäristö ei ole jo valmiiksi sitä täynnä. Paletti on antanut Minnalle vapaat kädet korttien suunnittelun suhteen, mutta tietynlaisia kuvituksia käytetään vain tiettyihin kortteihin. Esimerkiksi Minnan jouluiset talot ja lapset on varattu Paletin sisällä yksinomaan UNICEFin korttien kuvituksiksi.
Suurin osa Minnan postikorttikuvituksista on piirretty musteella ja maalattu akvarelliväreillä, tosin kevään 2019 Korttien Talon sarjassa on myös kortteja joiden alkuperäismaalaukset on tehty akryyliväreillä. Akvarelleista tuli luontevasti Minnan päätekniikka jo ihan logistiikkasyistä, eli koska pienten akvarellinappien ja paperien kanssa oli helpompi reissata lentokoneessa kuin nestemäisten värituubien ja canvaspohjien. Akvarelliväreillä maalauksista saa myös hehkuvia ja niiden avulla on helppo tehdä pieniä yksityiskohtia. Postikorttiharrastajia saattaa kiinnostaa sekin, että myös kustantaja on tyytyväinen akvarelleilla maalattuihin kuvituksiin, koska postikorttigraafikon on helppo skannata paperille tehdyt maalaukset postikortteja varten. Öljy- ja akryylimaalausten kuvaaminen on haastavampaa, koska se pitää tehdä käsin.
Minna ja Postcrossing
Minna löysi Postcrossingin jonkin aikaa Suomeen ja Porvoon maaseudulle muuton jälkeen. Perheen kansainvälisissä tiedeyhteisöissä varttuneet lapset olivat aluksi nauttineet Suomen kesästä ja sukulaisten kanssa lomailusta, mutta syksyllä maaseudulle laskeutui pimeyden ja kylmyyden lisäksi yksinäisyys. Lapset pitivät yhteyttä entisiin ystäviinsä sosiaalisen median kautta, mutta erityisesti yksi lapsista kaipasi jotain fyysistä ja pettyi, kun postilaatikossa oli aina vain mainoksia. Hän toivoi että joku – kuka tahansa – lähettäisi hänelle postikortin. Minna pyysi ystävät apuun ja aluksi kortteja tuli varsinkin mummilta, mutta lopulta Minna päätti etsiä Googlaamalla ihmisiä jotka haluaisivat lähettää lapselle kortin. Minna (minnale) löysi Postcrossingin ja on tähän mennessä lähettänyt 461 korttia ja saanut niitä 453. Lapset hakevat edelleen mielellään kortit laatikosta.
Minna sai kutsun kuvittaa Postcrossingyhdistykselle kortin vuoden 2018 Halloweenmiittiin, ja piti jo tätä kutsua postcrossaavan kuvittajan unelman täyttymyksenä. Tämän jälkeen Minna sai kutsun vuoden taiteilijaksi.
Minna signeeraa korttejaan postcrossingyhdistyksen Halloweenmiitissä, Helsingissä, marraskuussa 2018
Minna on ollut muutamassa postcrossingyhdistyksen suurmiitissä, ja on lähdössä myös yhdistyksen neljännelle Ahvenanmaan matkalle kesäkuussa.
– On todella kiva tavata muita Postcrossaajia miiteissä ja nähdä minkälaisia ihmisiä löytyy nimimerkkien takaa. Isoissa miiteissä on pienempiin verrattuna vielä se plussa, että niiden valmistelut aloitetaan aika aikaisin ja kaikki hallituksen ja jäsenten emailit ja Facebook-kommentit luovat mahtavaa miittitunnelmaa jo paljon ennen miittiä. Minulla on ollut Ahvenanmaa-kuume jo koko kevään ja odotan niitä mahtavia retkiä ja tapahtumia mitä te olette järjestäneet Ahvenanmaan super-miittiin.
Lopuksi Minna haluaa lähettää vielä terveisiä postcrossaajille, ja yhdistyksemme jäsenille.
– On suuri kunnia saada olla vuoden taiteilija. Postcrossing-korttien kuvittaminen jännittää aika lailla samalla tavalla kuin hyväntekeväisyyskorttien kuvittaminen, mutta teen parhaani ja onneksi olen saanut teiltä niistä ihanan kannustavaa palautetta. On ollut kiva tutustua teihin muihin ja odotan kovasti seuraavia miittejä.
Minna Lehväslaihon korttitaiteilijaura on ollut jo tähänkin saakka menestyksekäs: hän on ollut Suomen Postikorttiyhdistys Apollon vuoden taiteilija 2018 ja vuonna 2019 hän on Suomen postcrossingyhdistyksen vuoden taiteilija.
Koostanut: Sinikka Kauranen, Marko Kulmala
