Koronarajoitusten vuoksi kesä 2021 jää muistiin vuotena, jolloin yhdistyksen perinteistä Ahvenanmaan matkaa ei voitu järjestää. Ahvenanmaan retki toteutui kuitenkin pienimuotoisena omatoimimatkana. Nopeasti Facebookissa sovittu retki tuli täyteen pienellä varoitusajalla. Rajat osallistujamäärälle sääteli sekä pandemia että suunniteltu Märketin retki (maks. 10 henkilöä).
Jokainen hoiti itse varaukset koskien matkoja että hotellimajoituksia. Suurin osa majoittui Turussa Seaportissa Vikingin terminaalin vieressä 6.-7.6. välisen yön ja tottakai sunnuntaina 6.6. kannustettiin porukalla Suomea Kanadaa vastaan jääkiekon MM-kisoissa. Matka olisi saanut mukavasti nostetta kullasta, mutta eihän hopea tietenkään häpeä ole.
Korttien kirjoittelua M/S Amorellalla peilityynellä saaristomerellä
Aamulla 7.6. M/S Amorella lähti satamasta kohti Maarianhaminaa. Meriaamiaisen jälkeen oli varattuna kokoustila laivan 10. kannelta. Laiva lipui tyynessä aurinkoisessa kelissä saaristomaisemissa sillä välin kun kortteja valmisteltiin ja puhe solisi. Ai että tätä oli odotettu, että pääsee matkalle ja tapaamaan vanhoja ja uusia tuttuja! Kirjoittamista oli omalta osaltani aika vähän tässä vaiheessa, sillä halusin odottaa maihin pääsyä ja Travel Modeen kirjautumista Postcrossingin sivuilla, jotta saan Ahvenanmaan AX-tunnuksella osoitteet. Muutamia kortteja lähetimme myös laivalta. Niihin saa laivalla sekä laivaleiman että Navire-leiman (meriposti) ja kortit voi postittaa joko Suomen, Ruotsin tai Ahvenanmaan postimerkeillä. Saatavilla oli myös laivan omia omakuvapostimerkkejä.
Maarianhaminaan saavuttiin iltapäivällä ja ihan kun ois ulkomaille tullut! Terminaalin kuuma ilma ja ulkona kasvoille lyönyt lämmin hellesää oli mieluinen. Samoin kuin nähdä pitkästä aikaa Hannele (Anna-Hannele). Muutama autollinen matkustajia ja matkatavaroita kulkeutui hotelleille Park Alandia ja Cikada. Oma varaukseni oli alunperin Esplanadiin. Ennen matkaa sain tiedon, että varaukseni on siirretty Cikadaan, koska Esplanad on suljettu. Edellisellä kerralla huone oli ollut ruuhkaisella ja pimeällä kohdalla, kun siellä majoituin ja niin… tällä kertaa ei niin ruuhkainen, mutta pimeä edelleen. Lopulta ei kuitenkaan hotellilla tullut paljon vietettyä aikaa ja sekin aika mikä tuli, meni tietysti AX-tunnusten ottamisessa.
Maarianhaminassa pääostoskatu on Torggatan ja sen sivukadut, jossa sijaitsevat kaikki tärkeät kohteet eli Åland Post, kaikki kortteja myyvät kaupat (mm. kioski Totta På Hörnet) sekä korttienkirjoituskahvilat eli Svarta Katten ja Bagarstugan. Kumpikin kahvila on idyllinen kuin mikä ja Ahvenanmaan pannukakut ja Amalian limonaadit on taivaallisen hyviä. Varo vain vikkeliä varpusia ja naakkoja, jos olet herkkujen kera ulkona.
Grillattua turskaa ja parsaa kermaisessa taimenenmätikastikkeessa, retiisiä ja piparjuurta
Maanantai-iltana 7.6. menimme porukalla ÅSS (Ålandska segelsällskapet) ravintolaan rantaan lähelle museolaiva S/S Pommernia. Paikka purhjehdusseuran omistama entinen kesähuvila, joka on siirretty mäeltä rantaan. Idyllinen, historiallinen paikka, auringonlasku, hilpeä seurue, taivaallinen ruoka, maukkaat juomat. Kyllä elämä on ihanaa. Monen lautaselle tuli sama annos: grillattua turskaa ja parsaa kermaisessa taimenenmätikastikkeessa, retiisiä ja piparjuurta. Oli niin hyvää, että melkein itku pääsi. Jos olisi kuollut silloin, olisi kuollut onnellisena. Tähän ravintolaan ei kannata mennä hosuen, sillä kaikki vähän kesti, vaikka asiakkaita ei ollut kuin kourallinen, mutta oli se kuitenkin kaiken sen odottamisen arvoista. Taisi Viking Linen toimitusjohtajan seurue viedä henkilökunnan huomioin tarkemmin. Illalla piti vielä silmät ristissä ottaa osoitteita puoleen yöhön asti ja kirjoitella kortteja valmiiksi. Hullua touhua, mutta kyllähän työ tiiätte, pakkohan se on!
Käringsundin vanhassa kalasatamassa Eckerössä lähtövalmiina kohti avomerta ja Märketin majakkaa
Tiistai-aamuna 8.6. klo 8 startattiin kohti Märketiä tai tarkemmin ensin kohti kalasatamaa Käringsundia kolmen auton voimin. Auto 1; kuskina Hannele (Anna-Hannele), auto 2; kuskina Kirsi (Fahda) ja auto 3: kuskina Marko (Insp3ktor). Ajomatkaa oli n. 45 minuuttia satamaan. Satamassa odotti venetaksimme M/S Sefyr ja kipparimme Fredrik. Matka kohti Märketiä alkoi hyvissä merkeissä, sillä aamulla yllättänyt vesisade lakkasi kuin taikaiskusta astuessamme Sefyriin. Meitä oli 10 ja osa matkusti hieman vilpoisista oloista huolimatta ulkona. Onneksi sää suosi, sillä Märketille ei ole asiaa tuulisella kelillä. Hilkka (Tatuhi) sai vahvistuksen matkan onnistumisesta edellisenä päivänä. Onneksi tuuli oli vain n. 3 m/s eli lähes tyyntä. Matkalla näki hyvin saaristoa, luodolla lepäileviä hylkeitä ja erilaisia merilintuja.
Noin tunnin enemmän ja vähemmän keikkuvan venematkan jälkeen horisontissa siinsi matkakohteemme, Märket. Rajaluodolle nouseminen tuntui hyvältä, maata jalkojen alla! Matkan kohde viimeinkin kosketusetäisyydellä.
Märketillä vastassa olivat sen viikon Suomen majakkaseuran talkoolaiset. Pääsin avustamaan rantautumisessa ja viimeistään nyt ymmärsin, miksi säävaraus retkelle oli. Sefyr ujutettiin pieneen kallion koloon saaren suojaan, jonne Sefyr juuri ja juuri mahtui ja rantautuminen tapahtui suoraan liukkaalle kalliolle. Märket on jaettu saari Suomen ja Ruotsin kesken. Majakka sekä rakennukset sen yhteydessä ovat Suomen puolella. Kävimme siis Ruotsissa ja ihan ilman karanteenia. Juuso Majakkaseurasta kertoi mm. että Ruotsi itänaapurina ei ole kovin yleistä Suomen rajoja katsoessa, mutta Märketillä tämäkin toteutuu. Olin varustautunut uimaan Märketin ‘uima-altaalla’, mutta en voinut häiritä sinne tullutta joutsenta. Märketillä mennään luonnon ehdoilla ja lintuasukit jätetään rauhaan. Haahkaemokin oli tehnyt noin metrin päähän polusta pesän ja lapintiiran munia oli myös paljon kalliolla. Tiirat olivat aika ärhäköitä pesän puolustajia ja sainkin tiiran terkut yläilmoista, että mitäs tulit häiritseen. Saarella ei kasva mitään, se on täysin paljas. Jos joku kasvi saa alkunsa, päätyy se kuitenkin jossain vaiheessa meren syliin. Kovimmilla myrskyillä vesi huuhtoo Märketiltä kaiken irtonaisen pois.
Majakan huipulla kävivät avomerta ihailemassa mm Susanna ja Suvi, sekä Sanna ja Päivi.
Märketin sisäkierroksella oli luvassa kahvitarjoilu ja pääsimme tutustumaan majakkarakennukseen, jossa talkoolaiset majoittuvat. Majakan katolle pääsi myös, tosin hyvin jyrkkiä portaita pitkin. Majakkaseura saa tulonsa jäsenmaksujen ohella myytävistä tuotteista, jotka ovat seuran suurin tulonlähde. Majakkakortteja seurueemme osti ahkerasti muiden tuotteiden (paita, kassi, kirjat, pinssit jne.) lisäksi ja kortteja nopeasti kirjoitettiin matkaan Märketiltä lähteviksi. Märketiltä saa erikoisleiman ja saatavilla oli vielä radioamatöörien tekemää Märket omakuvamerkkiä (á 3€). Pitihän sellainen merkki tietysti saada myös. Talkoolaiset kirjoittavat viikostaan blogia Majakkaseuran sivuille ja myös meidän retkemme noteerattiin. Lähetimme sieltä yhteensä 75 korttia mikä on ennätys! Voit lukea sen viikon blogin täältä: Talkooviikko 23: Jaska, Juuso, Mari, Sanna, Tiia – Suomen Majakkaseura ry
Finströmin keskiaikainen kivikirkko on vaikuttava ilmestys keskellä maalaismaisemaa
Yhteiskuvan oton jälkeen Fredrik kuljetti meidät takaisin upeassa kelissä. Matka meni kuin siivillä maisemia ihaillessa. Autot jatkoivat matkaa satamasta kohti Stallhagenia ja lounasta. Pysähdyimme silti nopeasti ennen sitä Finströmin keskiaikaisella kivikirkolla. Stallhagenissa porotti aurinko jo todella lämpimästi. Kaikilla oli ihan kaamea nälkä. Lounaan jälkeen pieni vilkaisu puotiin ja nopeat ostokset Mercedeksen suklaata ja taas matkaan. Taffelin tehtaanmyymälässä oli aikaa 6,5 minuuttia (aika nopeat ostokset siis) ja Smakbynissä karkkiostoksille oli varattu 15 minuuttia. Strömsö-kokki Micke Björklund esitteli mm. Selviytyjät-kaappia. Hän oli voittanut Ruotsin Selviytyjät-kisan. Pääjuttu Smakbyssä oli ne Ahvenanmaan pannukakun makuiset kovat Karamelleriet-karkkipajan karkit, joita monet ostivat kotiin viemisiksi.
Miittikortteja kirjoiteltiin Kobba Klintarin vanhan luotsituvan toisessa kerroksessa, josta oli kauniit näkymät merelle.
Kobba-leivät nautiskeltiin ulkoilmassa upeassa säässä
Maarianhaminan kalasatamaan oli siis kiire, koska oli taas yksi veneretki edessä. Bo-Erik vei meidät vauhdikkaasti Kobba klintarille eli Maarianhaminan edustalla sijaitsevalle entiselle luotsisaarelle, jossa on mm. tunnusmajakka eli pooki, jossa elokuussa 2020 käyneet pitivät miitin. Nyt emme siihen päässeet, sillä se oli täynnä juhlivia ahvenanmaalaisia opettajia, kun koulut olivat juuri aloittaneet kesälomansa. Kokosimme porukan Kobba Klintarilla olevaan entiseen luotsien taloon. Miittailemassa olivat: Anna-Hannele, Blackpannter, Fahda, insp3ktor, kattifnatt, Kittykatten, Madrugada, russeli, Sanna, Seijafi, Shireya, Suvi, Tallu ja Tatuhi. Onneksi Marko oli varoitellut seuraavana päivänä julkaistavan Ahvenanmaan itsehallinnon 100-vuotisjuhlamerkin koosta ja osasimme varata tilaa jättestor postimerkille. Miittitila oli lämmin ja sen päälle maistui sekä juoma että runsas Kobba macka -leipäannos Kobba klintarin kahvilan terassilla.
Hurray! Kortit kirjoitettu!
Jutun kirjoittaja sai Märketillä onnea tuovan, ns. Oolannin kasteen paikalliselta tiiralta. Nämä linnut (pienet linnut, isot linnut, erikoislinnut) kaikki tyynni voivat suoda onnenkasteitaan ympäri maakuntaa. Totte På Hörnet -kioskista löytää teeman mukaisen postikortinkin – tietenkin!
Keskiviikkona 9.6. oli vuorossa postimerkin julkaisu ja ensipäiväleimat. Postimerkkejä pääsi ostamaan Åland Postilta jo ennen ensipäiväleimausta klo 9.30 alkaen. Valtavat merkit mukanamme hipsimme Bagarstuganiin pienellä joukolla ja valtasimme pöytiä ulkoa merkkien liimaamiselle samalla kun tilasimme vuoroin pannukakkua, erilaisia kakkuja jne. Merkki oli kooltaan noin 6 x 4 cm ja Suomeen lähetettävään korttiin piti varata vielä tila extra 10 c merkille (muualle pystyi lähettämään economyna ilman lisämerkkejä). Eikä merkki ollut tarrapintainen. Respect niille, jotka nuolivat jokaisen merkin. Klo 12 alkaen oli vuorossa ensipäiväleimaus. Paikalla olivat myös mm. merkin suunnittelija Jonas Wilén. Kortit leimattavaksi ja siinä se sitten oli. Ponnistelu AX-tunnuksien, valtavien merkkien ja yllärikorttien kanssa oli ohi. Samoin kuin oma matkani, sillä olin ryhmästä ainoa, joka oli lomalla vain sen 3 päivää ja oli palattava manner-Suomeen töihin. Laahustin Maarianhaminan katuja aika lailla takki tyhjänä auringon porottaessa kuumasti. Noukin laukun hotellilta, loin vielä puistossa haikean silmäyksen Pommerniin ja vedin laukkua alakukoisesti perässäni kohti terminaalia. Kourallinen ihmisiä nousi maskit naamalla M/S Viking Graceen. Rullasin laukkuni hyttiin, avasin kylmän, matkalla ostamani juoman ja otin esille matkalla ostamiani — kortteja!
Kiitos kaikille mukana matkanneille! Oli niin mielettömän kiva reissu ja oli upeaa nähdä pitkästä aikaa. Erityiskiitos paikallisoppaille ja monen asian järkkääjille Hannele, Marko ja Hilkka. Toivottavasti ensi vuonna Ahvenanmaalle päästään isommalla porukalla. En sulkisi pois sitäkään, että me Ahvenanmaata ikävöivät järjestäisimme pienillä porukoilla omia miittireissujamme sinne, sillä Ahvenanmaalla on aina kiva käydä. Vi ses!
Päivi (Madrugada)
